Heräsin tässä aamulla ja ryhdyin lukemaan Iltalehteä aamupalan lomassa, kuten aina normaalisti teen. Silmiin osui otsikko: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010...54342_uu.shtml. Juttu käsittelee rikollisille suunniteltavaa valvontapantaa, jonka voisi saada ylimmillään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu henkilö. Eli siis pistetään panta nilkkaan ja herrasmies saisi normaalisti jatkaa eloaan, mitä nyt pannan valvonnan alla, mutta kuitenkin kotonaan.

Sinällään hyvä idea ja ihanne, mutta lopulta aivan hyödytön. Suomen oikeuskäytännön mukaan kahdeksan kuukautta ehdotonta on jo varsin ankara rangaistus, siis vain kahdeksan kuukautta ehdotonta. Tuomiot, josta yleensä saattaa tulla kahdeksan kuukautta vankeutta ovat raiskauksia, seksuaalisia hyväksikäyttöjä, törkeitä pahoinpitelyjä tai törkeitä ryöstöjä. Varsin rankkoja nimikkeitä itsessään, mutta tuomiot yleensä ovat muutama kuukausi ehdotonta. Rikoksenuusijan tekemä läjä pienempiä rikoksia saattaa myös aiheuttaa vastaavanlaisen tuomion.

Oikeusministeri Brax ehdottaisi, että tätä käytettäisiin rattijuopumuksesta tuomittujen valvontaan rangaistuksen sijaan, mutta minä en jaksa uskoa, että se jää siihen. Rattijuopumus sinällään on aivan liian lepsusti käsitelty aihe, humalassa oleva kuski on tonnin parin painoisessa autossa melkoinen riski. Rattijuopumuksesta ja törkeästä rattijuopumuksesta saa sakkoja, korkeintaan ehdollista vankeutta. Hyvin harvoin ehdotonta. Rattijuopumuksesta, vaikkakin poliisin valvonta tällä saralla on hyvää, on suomalaisille (ja muun maalaisille Suomessa) on suorastaan tullut kansanhuvia, sillä tuomiot ovat käytännössä mitättömiä ja kortti on kuivumassa muutaman kuukauden.

Mutta takaisin panta-aiheeseen. Syy, miksi Suomessa on lepsut tuomiot, on yksinkertaisesti raha. On kallista laittaa henkilö istumaan rikoksiaan linnaan. Vanki maksaa paljon enemmän kuin vanhainkodissa oleva vanhus, pitäähän heillä olla aktiviteettia, televisiot sun muut. Lisäksi ruokahuolto pitää olla hyvää. Ymmärrän kyllä, että vanki maksaa, mutta minun mielestäni suunta on huolestuttava. Tuomioita seuranneena, minusta tuntuu, että kaikki muut tuomiot ovat parempia kovallekin rikolliselle, kunhan ei tarvitse laittaa heitä vankilaan. Ja valtio säästää.

Jossain vaiheessa raha on mennyt oikeuden ja turvallisuuden edelle. Tämä valvontapannan suunnittelu todistaa sen taas. Ei menisi kauaakaan, kuin kovemman luokan rikolliset saavat lyhentää tuomioitaan jos ottavat pannan käyttöön. Sen jälkeen he pääsevät kotiin, pääsevät vanhojen kontaktiensa kanssa tekemisiin ja ennemmin tai myöhemmin rumba jatkuu. Ja jos henkilö tahtoo tehdä rikoksen pannankin kanssa, hän myös voi tehdä sen ennen kuin häntä saadaan uudelleen kiinni.

Ymmärrän kyllä ajatuksen, että vankilassa uhkaa laitostuminen ja verkostoituminen rikollisten kesken. Mutta kyllä minun mielestäni ryöstäjät ja raiskaajat kuuluisivat pois kulkemasta meidän keskuudestamme edes tuon kahdeksan kuukauden ajaksi. Se olisi turvallisempaa meille muille edes sen ajan. Ja jos edes puolet ylimmillään kahdeksaan kuukauden ehdottomaan tuomituista saisi pannan ja jatkaisi elosteluaan, se olisi valtava määrä ihmisiä, joilla on kohtuullisen raskaita rikoksia taustallaan kulkemassa suhteellisen normaalisti meidän keskuudessamme.

Olen aina miettinyt, säästääköhän valtio todella siinä, että tuomiot ovat varsin lepsuja, etenkin rikoksen uusijoiden kohdalla. Tuleeko siitä todella säästöä, kun rikolliset jatkavat toimintaansa heti muutaman kuukauden istuttuaan kuormittaen lisää yhteiskuntaa poliisin ja oikeuslaitoksen varoja käyttäen, puhumattakaan sosiaalitoimesta.

Palatakseni vielä maahanmuuttokeskusteluun, tai ainakin sivuten sitä. Jos jollain sanalla luonnehdin itseäni tässä maailmassa, sana olkoot realisti. Olen sitä mieltä, että ideologia ja ihanteet ovat hienoja aatteita, mutta hyvin usein käy niin, että realismi, siis nimenomaan se mikä on faktaa ja totta, katoaa pilvilinnojen ja haaveiden taakse. Kulttuuripolitiikka (onko edes tällaista sanaa?) on yksi näistä uhreista, joissa haaveilu ja hienot, mutta epärealistiset ihanteet ovat peittäneet totuuden. Ajatus siitä miten asian pitäisi olla on peittänyt jo kauan sitten totuuden siitä, miten asiat oikeasti ovat.

Minä pidän itseäni siis realistina. Olen sitä mieltä, että oli dogma tai ideologia mikä tahansa, niin asioita täytyy käsitellä realistisesti. Täytyy kaivaa esiin fakta, siis se mikä oikeasti on totta. Monikulttuuriajattelussa (vitsit, että suorastaan sanoen jo inhoan sanaa, kuten sanaa maahanmuuttokriittinen) länsimäinen yhteisö on keksinyt hienon ihanteen, siis sen, että maailman kaikki kulttuurit ovat ihania ja hyviä, ja ne pystyvät elämään rinnakkain ilman hankausta ja konflikteja. Monikulttuuriajattelussa on ideana se, että kaikki ihmiset, kulttuuriin ja rotuun katsomatta pystyvät elämään rauhassa käsi kädessä laulaen ylistyslauluja. Ajatus sinällään on todella hieno ja ylevä.

Mutta koska olen realisti, näen omin silmin, että asia ei ole näin. Kaikki kulttuurit eivät ole ihania ja hyviä, ainakaan meidän maailmankatsomuksemme mukaan. Kylmä totuus, siis fakta, on se, että kaikki kulttuurit eivät sovi yhteen ja joissakin kulttuureissa opetetaan ihmisille sellaisia asioita jo äidinmaidossa, jotka omasta mielestäni näin länsimaisena ihmisenä ja suomalaisena ovat barbaarisia. Mihin tällä oikeastaan suoraan viittaan? Viittaan muun muassa Lähi-idän kansoihin, joita länsimaihin on tullut (tai tuotettu).

Joku voisi tästäkin vetää johtopäätöksen, että rasisti mikä rasisti. Voitaisiin yleistää, että suhtaudun vihamielisesti ulkomaalaisiin. Tämä ei pidä paikkaansa. Kysynkin, miksi kiinalaiset, korealaiset ja japanilaiset maahanmuuttajat työllistyvät ja sopeutuvat meidän kulttuuriimme paljon paremmin kuin Lähi-idästä tulleet turkkilaiset, irakilaiset tai Pohjois-Afrikasta tulleet somalit. Tämähän on kylmä fakta, että tietyt maahanmuuttoryhmät sopeutuvat tänne paremmin kuin muut. Mistä muusta tämä voi johtua kuin kulttuurillisista syistä? Rodullisistako, etnisistä? Siitäkö, että joku en erivärinen kuin toinen?

Onko rasismia siis sanoa, että Lähi-idän kulttuureissa (johtuen joko tapakulttuurista tai uskonnollisista teemoista) opetetaan asioita, jotka väistämättä eivät sopeudu suomalaiseen kulttuuriin. Mistä johtuu, että näillä ihmisillä tietyistä kohdemaista rikollisuus ja työttömyys rehottaa. Nämä havainnot pohjaan nimenomaan siihen mitä olen lukenut ja myös elämänkokemukseeni, joita olen saanut näiden ryhmien kanssa asioidessa. Onko rasismia sanoa, että minun mielestäni näiden ihmisten kulttuuri on vain huonompi kuin meidän?

Monikultturismiin tuntuu tänään kuuluvan myös se, että suomalaista kulttuuria pidetään jotenkin huonompana kuin muita kulttuureja. Tietysti itsekritiikki ja oman yhteiskunnan epäkohtien tutkiskelu on olennainen osa toimivaa yhteisöä, mutta tuntuu älyttömältä, että suomalaista kulttuuri-identiteettiä tuhotaan määrätietoisesti. Suomalaisesta kulttuurista luodaan kuvaa, jossa miehet hakkaavat surutta naisia, alkoholia juodaan litratolkulla ja sitten öykkäröidään ja tapellaan, sekä suomalaiset ovat ulkomaalaisvihamielisiä ja vihaavat kaikkea ulkopuolelta tullutta.

On totta, että suomalaiset käyttävät viinaa liian paljon, kotiväkivalta on iso ongelma, mutta onko suomalainen kulttuuri kuitenkaan niin suuri paha kuin annetaan ymmärtää? Ovatko tosiaan kaikki muut kulttuurit suomalaiseen verrattuna ylivertaisia? Minä sanon etteivät ole. Miettikää kuinka Suomi on yhteiskuntana ja valtiona kehittynyt sotien jälkeen, on tapahtunut teollistuminen, on rakennettu hyvinvointivaltion perustat sekä olemme muotoutuneet yhtä tietoyhteiskunnan kanssa. Mikä muu kuin suomalainen kulttuuri, suomalainen identiteetti ja mentaliteetti ovat luoneet tämän nykyisen yhteiskunnan jossa elämme?

Kun verrataan suomalaista kulttuuria ja muita kulttuureja, etenkin Euroopan ulkopuolelta tulleita, sanoisin, että meidän kulttuurimme on parempi kuin heidän. Meitä ei vaivaa uskonnollinen fundamentalismi, maamme on paljon tasa-arvoisempi kuin heidän (vaikka tätä asiaa yritetään jatkuvasti riitauttaa) sekä yhteiskuntamme on paljon turvallisempi ja vakaampi. Miksi siis jonkun toisen kulttuuri on monikulttuurin ajajien mielestä jonkinlainen pahe, josta olisi päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Eikä monikulttuurisuus kuitenkin ole sitä, että kaksi kulttuuria voisivat elää yhdessä ilman konflikteja?

Katselin tässä vanhaa paitaani eräs päivä, jossa oli Suomen vaakuna, eli siis leijona ja alla teksti Finland. En ajatellut paidan merkitystä syvällisemmin, olin ostanut paidan alunperin sen takia, koska pidin sitä hienona ja tyylikkäänä paitana. En ostanut sitä sen takia, että olisin halunnut erityisesti korostaa olevani suomalainen. Kuitenkin, mieleeni tuli vellova keskustelu Suomen lipun ja vaakunan käytöstä.

Uusi Suomessa kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Bjarne Kallis vaatii, että Suomen vaakunan häpäisyn on loputtava (linkki: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/8646...ttava%E2%80%9D).

Suoran lainauksen mukaan:
"Vaakuna on Kalliksen mukaan samoin kuin lippu isänmaallisten tuntojen tulkki, jota kunnioitetaan. Viime aikoina sen käyttö rasistisissa yhteyksissä on kuitenkin yleistynyt.

–Vaakunan arvokkuus tällaisissa yhteyksissä kärsii, ja se loukkaa monien suomalaisten tuntoja, Kallis perustelee tiistaina hallitukselle jättämässään kirjallisessa kysymyksessä.

Suomen vaakunan käyttöä tavaramerkeissä rajataan tarkoin, ja siihen on haettava lupa. Sineteissä ja leimoissa vaakunan käyttö on rajattu tietyille viranomaisille."

Maria -talkshow ohjelmassa Timo Koivusalo taasen kertoili, että Suomi -paidan, Suomi Leijona -korun tai Kiitos 1939-1945 -paidan pitäminen on äärimmäistä toimintaa. Tämän lisäksi joissakin kouluissa on kielletty samaisten merkkien käyttö kokonaan, koska se saattaa loukata jotakuta. Tässä vaiheessa tarvitsi höristellä korvia ja miettiä tosissaan, että mitä ihmettä on tapahtumassa.

On totta, että skinhead -kulttuuriin ja eräiden äärioikeistoryhmien asustukseen kuuluvat Suomen lippu ja leijona. Minun mielestäni heidän perusteeton rasistinen käytös ja ideologia (hyvin raskas sana itsessään muuten tuo rasistinen), joka pohjautuu pelkästään rodullisiin tai ihonvärillisiin ominaisuuksiin, on typerää ja ahdasmielistä. On helppo leimata siis tällaiset tunnukset pelkästään rasistien käyttämään vaatetukseen. Tästä siis voidaan leimata, että kaikki valkoiset miehet, jotka pitävät leijonatunnusta ovat automaattisesti rasisteja.

Mutta emmekös me itse, poliitikot ja muut tavalliset kaduntallaajat, puhu tällaista leimaamista vastaan? Eikö sitä toitoteta jatkuvasti, että ei pidä katsoa yhteisöjä vaan yksilöitä? Leimataanko jokainen kaapuun pukeutuva mustapartainen muslimi terroristiksi? Sanon, että tuskinpa.

Ymmärrän kyllä miksi tällaiset halutaan kieltää, koska Suomessahan pelätään rasistiksi leimautumista enemmän kuin kuolemaa, syyttä tai syyllä, ymmärrän kyllä miksi joillakin tulee tällainen hätäinen reaktio. Voimme jälleen palata siihen, miten ääriainekset puolin ja toisin vain vesittävät toiminnallaan kaikkea sitä hyvää muutosta, jota pyritään saamaan aikaan. Mutta mietitäänpä, mitä tapahtuisi jos tällainen kielto tehtäisiin oikeasti, jos vaatetuksessa ei saisi enää pitää Suomen leijonaa tai lippua, koska se olisi rasistista.

Mitä jos laittaisin joku päivä päälleni vanhan Suomi -paidan päälleni ja lähtisin ulos. Ihmiset katsoisivat pitkään ja toteaisivat, että rasistihan tuo mies on. Mistä se johtuisi? Se johtuisi siitä, koska tällaisten merkkien pitäminen on tuomittu valtiovallan taholta rasistiseksi tekemällä siitä laitonta. Kieltäminen vain vahventaisi käsitystä siitä, että on rasistista pitää Suomen lippua ja vakuunaa. Sehän olisi naurettavaa, mehän elämme Suomessa, jossa valtiomme lippu on juuri tämä sinivalkoinen risti ja vakuuna on leijona. Miksi minä en saisi Suomen kansalaisena, henkilönä joka maksaa veroja, jotta Suomen valtio olisi olemassa, pitää Suomen tunnuksia?

Ja miten Suomen lipun käyttäminen Suomen valtion sisällä voi loukata jotakin ihmistä, joka sillä hetkellä itsekin oleskelee Suomessa ja mahdollisesti itsekin on Suomen kansalainen? Mitä loukkaavaa siinä voi olla, kertokaahan minulle?

Olen seurannut jo parin vuoden ajan tiiviisti maahanmuuttokeskustelua, koska minusta se on tärkeä yhteiskunnallinen asia. Siitä on keskusteltu aivan liian vähän ja keskustelu olen ollut pitkään tasoa "sinä olet rasisti" - "en ole rasisti". Olen kiitollinen siitä, että viime aikoina asia on todella otettu esille mediassakin, mutta olemme vielä hyvin kaukana oikeasta, kunnollisesta keskustelusta, jossa pohdittaisiin syitä ja seurauksia ja mikä tärkeämpää, miten voimme parantaa asioita?

Heräsin maahanmuuton ongelmiin itse asiassa paljon puhutun Halla-ahon Scriptan kautta. Mediassa velloi tuolloin tämä Halla-aho ja tämän ympärillä pyörinyt rasismikohu. Minä olen sellainen ihminen, että harvoin lähden kommentoimaan asioita, joista en tiedä mitään. Luen paljon, se on minulle tärkeä harrastus, joka tosin on ikävä kyllä kuolevaa kansanperinnettä, ja luen paljon etenkin yhteiskunnallisista asioista. Päätin siis ryhtyä lukemaan Halla-ahon blogia, jotta ainakin tietäisin mistä puhutaan. Aloitin lukemaan blogia ja muutamassa päivässä olin lukenut koko blogin alusta loppuun.

En ole mikään fani, minun mielestäni maailmassa ei ole myrkyllisimpiä asioita kuin henkilöpalvonta, mutta se kieltämättä herätti. Halla-ahosta voidaan olla montaa mieltä, itse en aina ole samalla taajuudella hänen kanssaan, mutta hänellä on hyvin tärkeitä ja huomionarvoisia argumentteja keskustelussaan. Ja hän on monessa asiassa aivan oikeassa. Tekeekö tämä minusta rasistin? Ehkä joidenkin mielestä, mutta minä jätän sellaiset argumentit omaan arvoonsa, sillä siitä tässä ei ole kyse.

Olen sitä mieltä, että hyvin moni muu, niin poliitikko ja tavallinen kadun tallaajakin, lukevat Halla-ahon tekstejä, sitä ei vain uskalleta myöntää. Halla-ahon kaltaiset ihmisiä, jotka järjellisesti perustelevat omia mielipiteitään ja kaivavat sitä tietoa esiin tarvitaan enemmänkin tässä yhteiskunnassa. Vaikka Halla-ahon asenne selkeästi jyrkentyikin blogin edetessä, hän perusteli omat mielipiteensä mielestäni hyvin. Hän selitti, miksi oli päätynyt niihin mielipiteisiin joita hän käsitteli.

Tämä on nykyisen maahanmuuttokeskustelun syvin ongelma. Keskustelu on jumittunut syytöksiin puolin ja toisin ääriaineksiin. Mielestäni Astrid Thors on huono poliitikko ja epäpätevä toimessaan, mutta tappouhkaukset ja raivokas ja tyhjänpäiväinen kiihkoilu ja älämölö vahingoittaa asian ajamista enemmän kuin mikään muu. Nyt media keskittyy tappouhkauksiin ja siihen tukeeko hallitus rouva Thorsia vai ei ja keskustelu on kaukana siitä, mihin sen pitäisi todella keskittyä. Eli siihen, mikä maahanmuutossa mättää ja miksi.

Sanon sen tässä ja nyt, sen perusteella mitä olen lukenut ja nähnyt tätä maailmaa, maahanmuuttopolitiikka Suomessa on liian löysää ja sitä ei ole mietitty loppuun asti. Minun puolestani Suomeen saavat tulla kaikki somalit, arabit, persialaiset, kiinalaiset, korealaiset, ruotsalaiset, brasilialaiset, venäläiset ja muut kansalliset tai etniset ryhmät. Minä olen valmis tuomaan kotiini joka ikisen näistä kahville, kyse ei ole siitä. Minulle ihmisen ulkonäöllä tai värillä ei ole mitään väliä tulenko hänen kanssaan toimeen.

Mutta minä en halua heitä tänne, jotka eivät pysty sopeutumaan meidän yhteiskuntaamme ja elämään ilman kulttuurillista yhteentörmäystä. Tekeekö se minusta rasistin? Olenko sen takia huono ja paha ihminen? Olenko tämän mielipiteen takia äärioikeistolainen? Mikä minua ärsyttää, on fakta, että monien ihmisten mielestä olen. Mitä väärää on siinä, että haluan elää rauhassa ja säilyttää yhteiskuntarauhan sellaisena kuin se on? Miksi en haluaisi parantaa tätä maailmaa, jossa me asumme?

Kirjoitukseni on vielä hyvin ylimalkainen ja raapaisen vain pintaa. Mutta palaan näihin asioihin syvällisemmin pala palalta kunhan blogi etenee.

Pitkään on mielessäni pyörinyt perustaa blogi, koska koen asioiden esille ottamisen ja asioista keskustelemisen tärkeäksi asiaksi elämässä. Pidän jo treenipäiväkirjaa, mutta mielessäni velloo niin monia asioita punttisalin ja bodausharrastuksen (jotka tosin ovat tuikitärkeitä asioita elämässäni) ohella, joten päätin nyt aloittaa tällaisen blogin pitämisen, jossa voin pohtia elämää ja olemista niin kuin minä ne näen.

Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet minua. Minusta on tärkeää tietää mitä yhteiskunnassamme tapahtuu, niin politiikassa, arvomaailmassa ja suomalaisten yksittäisten ihmisten elämässä. Tieto on valtaa, sen olen huomannut tarpoessani tässä elämässä eteenpäin. Tieto tekee meistä ihmisiä ja erottaa meidät eläimistä, mielestäni tietoa ei koskaan voi olla liikaa. Tieto itsessään kuitenkin on arvotonta, ilman sen kriittistä analysointia. Tietoa näet on helppo manipuloida ja sitä voi käyttää väärin. Siihen kai tällä blogilla haluan puuttua, mennä sen alkuperäisen totuuden jäljille asiassa kuin asiassa.

En kirjoita tätä minkään ihmisryhmän tiettynä edustajana, en rodullisista syistä, en valtion virkamiehenä, joka olen työni puolesta, vaan kirjoitan tätä yksinkertaisesti ihmisenä. Sen myönnytyksen olen itselleni tehnyt, että kirjoitan tätä myös suomalaisena.

Aloitin kirjoittamalla olen suomalainen. Ja ennen kuin ihmiset hyppivät barrikadeille huutamaan hienoja sanoja kuin "nationalisti" tai "rasisti", pidän itseäni suomalaisena. Mitä muuta olisin? Asun Suomi -nimisessä valtiossa, äiti ja isä ovat kasvattaneet minut suomalaiseen kulttuuriin ja olen elänyt suomalaisessa yhteiskunnassa koko elämäni. Miksi en voisi kutsua itseäni ylpeästi suomalaiseksi? Miksi en saisi rakastaa Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa sellaisena kuin se on?

Minusta on alkanut viime aikoina tuntumaan, että suomalaisuudesta tehdään kirosanaa. Ikään kuin minun pitäisi hävetä sitä, että olen suomalainen. Sitä näkee median palstoilla, kuulee ihmisten suusta. Suomalaisuutta yritetään väkisin ajaa pois meistä, ikään kuin se olisi paha, josta olisi päästävä eroon. Siihen tulen varmasti palaamaan monesti tässä blogissa. Mielipiteeni saattavat ärsyttää joitakin, jopa vihastuttaa, mutta ne ovat minun mielipiteitäni ja olen aina valmis seisomaan sanojeni takana.

Mikä siis on tämän blogin ydin? Yksinkertainen, mutta niin monimutkainen asia kuin yhteiskunta, jossa elämme. Siihen aion paneutua.